Matkailu
MIELITEOSTA TOTEUTUKSEEN!

MIELITEOSTA TOTEUTUKSEEN!

Mieliteko. Sellainen minulla oli. Pikkuhiljaa ja vaivihkaa se kasvoi haaveeksi. Pidin sitä käsiraudoissa ja kurissa, jotta siitä ei tulisi pakkomielle. Kun katselin somessa kaverin kuvia Intian Jaipurista, huokaisin: ”Jonain päivänä minäkin…” ja työnsin maharadzat, blue potteryt ja ornamentit punasävyisen makuuhuoneen maton alle. Pian kävin kuitenkin kuittaamassa toisessa Intia-aiheisessa Facebook-keskustelussa: ”Mun haave on käydä Jaipurissa!” Eikä...
ETSI VIISI VIRHETTÄ!

ETSI VIISI VIRHETTÄ!

  Jaahas jaahas, tuumailin tummenevassa illassa ja teputtelin kaverini kintereillä. Olin sanonut hänelle, että olisi kiva käydä paikoissa jotka ovat hänelle Delhissä tärkeitä. Olimme nyt tulossa puistosta, jossa oli keskiluokkaisia perheitä viettämässä vapaa-aikaa. Ja hei! Olin nähnyt elämäni ensimmäisen leijataistelun. Leijojen langat olivat kiristyneet ja leijat syöksähtelivät ilmassa kunnes yht` äkkiä , phfiuuu, toinen leijaili...
HYVÄSSÄ HAPESSA!

HYVÄSSÄ HAPESSA!

Olin palannut takaisin Silkkitien toiseen päähän, Xianiin.  Aikaa on kulunut kuukausia, mutta edellisen kerran muistot elävät yhä aisteissa. Voin tuntea jännityksen kipristyksen mahan pohjassa, kun ajattelen Huashan-vuoren maisemia. Haistan sen ympäröineen kepeän ilman ja silmieni eteen muodostuu vaivatta nuo, eräät kauneimmista koskaan näkemistäni, maisemista. Mieli vaatii lisää! Jotain ”same-same-but-different”. Googlettamalla löydän, 20-30 kilometrin päässä Xianista...
MATTOKAUPPA

MATTOKAUPPA

En ole koskaan käynyt mattokaupassa! En sellaisessa oikeassa mattokaupassa. Ehkä en siksi, koska en ole mikään mattoihminen tai siksi, että olen ajatellut tulevani siellä väistämättä huijatuksi. Ohjauduin kuitenkin Googlen kautta mattokauppasivuille Intiaan. Hmph… Soitin äidilleni ja kysyin, minkä kokoinen hänen mattonsa on, montako solmua siinä on, ihan silkkiäkö on, ja mitä se maksoi Suomessa? Äiti...
VAIN TOISENLAISTA ELÄMÄÄ

VAIN TOISENLAISTA ELÄMÄÄ

  VAIN TOISENLAISTA ELÄMÄÄ Sainpa jokin aika sitten Delhistä kivoja kuvia. Niissä  kuvissa, ystävämme John, joka on pienessä intialaisessa hyväntekeväisyysjärjestössä ”slummioppaana”, oli viemässä lapsia ajelulle.  Lapsien suut oli korviin asti hymyssä, eikä kuskikaan näyttänyt onnettomalta. Kommentoin ihastellen kotoa käsin kuvia. John oli iloinen ja kysyi jahka haluaisin itsekin ajelulle, kun taas tulen käymään. Vastasin huolettomasti,...
ÄLÄ ODOTA ETTÄ VUORI TULEE LUOKSESI - MENE!

ÄLÄ ODOTA ETTÄ VUORI TULEE LUOKSESI – MENE!

Minulla ei ole itsetuhoisia ajatuksia. En liioin hyppele benji-hyppyjä tai seisoskele Harlemin kadunkulmissa kamera kaulassa. En ainakaan yöaikaan. Mutta, kun olin lähdössä Kiinaan, Xianiin, silkkitien päätepysäkille, ajauduin Googlen kautta Hua Shanin vuorille.  Katselin varovasti kuvia ja luin artikkeleita. Pientä huimausta tunnepuolen aivolohkossa ja kaivoinkin faktoja torpedoimaan tunnehyökyjä. Erottelin sanat ”climbing” ja ”hiking”. Kiipeilykohteena Hua Shania...
ONNEA JA ILOA - MONTA TUHATTA KILOA!

ONNEA JA ILOA – MONTA TUHATTA KILOA!

Tervetuloa vieraskynä nro 3:  Marika Sampio Utriainen! Ja näillä sanoilla: Minua pelotti kohdata todellisuus. Mietin, että päiväkävely slummissa nostaisi esiin syyllisyydentuntoni, muistuttaisi minua viiltävimmästä ihmiskunnan perisynnistä: ahneudesta. Ajattelin, että joutuisin kohtaamaan oman ahneuteni ja piittaamattomuuteni. Juuri ne asiat, joita olen valmis muissa ihmisissä paheksumaan. Mietin, että sydämeni särkyisi nähdessäni köyhät, puolialastomat lapset, jotka elävät vailla...
TAUTISEN MUHKEA ROOMA

TAUTISEN MUHKEA ROOMA

Äiti-pojat-matka Roomaan oli boardausta vailla valmis. Istuin kahden nuoren aikuisen poikani kanssa lentoaseman kahvilassa. Siinä mielen täyttävässä, tulevan tunnelmassa. Vaikka Rooman kohdalla tuleva jotenkin perustuu paljon myös menneeseen. Käänsin kellon tunnin taaksepäin. Yhtäkkiä viereisestä pöydästä kuului: ”Heiiii, Helenako se siinä? Voi, että sä oot ihan teidän mummun näköinen!”. No niin, mielenkello sanoi klang ja viisarit...
LAMPUNHENKI

LAMPUNHENKI

  Olohuoneen lamppu kiukutteli. Se poltti lamppuja loppuun, kuin uhmaikäinen päreitään kaupan karkkihyllyllä. Olimme kuitenkin huomattavasti hillitympiä kärsivällisyydessä lamppua kohtaan.  Vaihdettiin polttimoita kynttilämallista pulleean palloon ja hehkulampusta energiansäästölamppuihin. Led- valoja emme kokeilleet.  Viimein  suhteemme lamppuun tuli näivettyneelle loppukaarelle  ja se irrotettiin katosta ilman urkusäestystä. Elimme hämäränhyssyä ja pimeitä aikoja.  Välillä katselin yksinäistä, semettistä piuhapesää katossa...
ILOTALOSSA

ILOTALOSSA

    Pyörin ympäri hotellihuonetta Delhissä. Pääni on sisältä sellainen tahmainen ja hidastettu, niin kuin se aina on yölennon jälkeen nukutuilta päiväunilta herättyä. Lattialla nököttää iso kassi, mihin olen pakannut joululahjoja. Yksi miehelle, kuusi naisille ja neljä lapsille. Olin kysynyt kollegoilta apua, että mikäli heillä on antaa meikkien tai hajuvesien tms hutiostoksia. Ja heillä todellakin...
HOMO SAPIENS JA MUITA ELÄIMIÄ

HOMO SAPIENS JA MUITA ELÄIMIÄ

Taksi pysähtyi kiinalaisen eläintarhan eteen.  Pilvet roikkuivat harmaina ja pullistelivat kosteutta yläpuolellamme. Etupuolella avautui sisäänkäynti  ja sisäänkäynnin toisella puolella olivat eläimet.  Ihan ensimmäisenä, vapaana ja ilman aitausta, oli tuo laajimmalle levinnyt , älykkäin ja runsaslukuisin laji kädellisten ihmisapinoiden joukosta, homo sapiens, ihminen.     Saattaa olla, että tässä oli sittenkin kyseessä vain kiinalaisten naisten perinteisestä...
PRAHA - EI PAHA!

PRAHA – EI PAHA!

  Teimme isojen tyttöjen matkan Prahaan. Yksi  kaveriporukasta on muuttanut sinne, ja niinpä me muut saimme kutsun yökylään. Parempaa syytä – tai tekosyytä – ei voi olla. Lähtö Helsingistä oli meluisa ja kuplivan rönsykäs. Tiedättehän sellaisen kolmen aikuisen naisen jälleennäkemisen, missä kaikki puhuvat yhteen ääneen, kukaan ei kuuntele, ja hajuvesien tuoksut sekoittuvat toisiinsa. Kun saavuimme...