Arkisto kirjoittajan mukaan
PENELOPE JA MINÄ

PENELOPE JA MINÄ

  Istuin autossa kakkoskuskin paikalla ja annoin huulteni muodostaa sanoja.  Välillä laitoin suun suppuun ja kuuntelin kaverini äänihuulituotantoa. Meillä molemmilla on paljon mielipiteitä ja vuosien takainen sopimus siitä, että mielipiteen saa muuttaa,  jos tilanne niin vaatii. Tosin vain hyvin perusteltuna. Nyt vaahtosimme Aldomovarin ”Volver” ja ”Kaikki äidistäni” elokuvista.  Pistimme elokuvat mielipidemyllyyn ja sekoitimme. Saattaa olla,...

SILMÄNRUOKAA

  Rouva astelee melkolailla määrätietoisesti lounaspöytään. Hänen vanavedessään lajitoveri hieman maltillisemmin askelin. Tyylikkäitä molemmat. Seurueeseen liittyy kaksi muuta naista. Samaa sarjaa, mutta heillä on paljon pienemmät äänet. Tai vähemmän sanottavaa. Pöydän päähän asettautuu herra. Herra keskittyy ruokaan. En osaa kuvitella hänen suhdettaan tähän joukkoon. Ehkä hän ei tunne itsekään siihen kuuluvansa. Hän on enemmän ruoka-...
KESÄONNI

KESÄONNI

Voi kesäonni! Pehmeästi irtoava vihreä kanta mansikassa. Mustikka kypsymässä purppurassa. Haavan lehdet kesävalssia soittamassa. Kaikki taiteen muodot maisemassa. Säilön kesämuistot talteen. Talven varalle sukan varteen. Sukat on mytyssä makkaralla. Syksyä odottaa pienellä jakkaralla. Kesävesi kepeästi lällättää; ”Pysy poissa talvinen kylmä jää!” Minä polskutan, jalat vettä säestää. Roiskis! Täydellistä kesäelämää!

PIKKUJUTTU

  Raitiovaunu klonksottelee eteenpäin Mäkelänkatua iltapäivän ruuhkassa.  Se on lastattu täyteen töistään palaavilla ihmisillä.  Ihmiset ovat avanneet ylimmän napin paidastaan kuin toivottaakseen kesän tervetulleeksi Helsinkiin. Nihkeän hikiset kasvot sisältävät vihjeen tämän kesän ainutlaatuisuudesta.  Kesän alun hiki tuoksuu intomielelle. Tätä en ole näkemässä ja kokemassa. Istun kaverin rapun tuuletusparvekkeella sisäpihan puolella. Puutarhatuolit ja pieni pöytä kettingeillä...
ONNEA JA ILOA - MONTA TUHATTA KILOA!

ONNEA JA ILOA – MONTA TUHATTA KILOA!

Tervetuloa vieraskynä nro 3:  Marika Sampio Utriainen! Ja näillä sanoilla: Minua pelotti kohdata todellisuus. Mietin, että päiväkävely slummissa nostaisi esiin syyllisyydentuntoni, muistuttaisi minua viiltävimmästä ihmiskunnan perisynnistä: ahneudesta. Ajattelin, että joutuisin kohtaamaan oman ahneuteni ja piittaamattomuuteni. Juuri ne asiat, joita olen valmis muissa ihmisissä paheksumaan. Mietin, että sydämeni särkyisi nähdessäni köyhät, puolialastomat lapset, jotka elävät vailla...
TAUTISEN MUHKEA ROOMA

TAUTISEN MUHKEA ROOMA

Äiti-pojat-matka Roomaan oli boardausta vailla valmis. Istuin kahden nuoren aikuisen poikani kanssa lentoaseman kahvilassa. Siinä mielen täyttävässä, tulevan tunnelmassa. Vaikka Rooman kohdalla tuleva jotenkin perustuu paljon myös menneeseen. Käänsin kellon tunnin taaksepäin. Yhtäkkiä viereisestä pöydästä kuului: ”Heiiii, Helenako se siinä? Voi, että sä oot ihan teidän mummun näköinen!”. No niin, mielenkello sanoi klang ja viisarit...
"OOT SÄ VÄHÄN ONNELLINEN?"

”OOT SÄ VÄHÄN ONNELLINEN?”

Lause pyörii päässä:”Oot sä vähän onnellinen?” En vastannut mitään. Katselin kengänkärkiä ja teinihiki puski päälle. Kysymys oli esitetty tarkoittaen:”Oot sä vähän hullu?”-sointuisesti. Olin 15-v ja vähiten maailmassa halusin olla hullu. Enkä todellakaan sen maailman ihanimman toisen teinin silmissä. Nyt haluan uusinnan. Mutta vain kysymyksen kohdalta. Ihan sama kuka kysyy, kunhan kysyy. Ja saan vastata:” Olen...
LOMAOLOTILA

LOMAOLOTILA

Loma on kevyt askel. Niin kevyt ettei edes jälkeä jää. Leijaileva hattarainen autio pää. Eteen taakse ja ympyrää. Allakka ilman yhtään merkintää. Tää on niin tuhannen tosi tärkeää Puhun kissalle kieltä hellää ja lempeää. – Ahh! Mun nimi voiskin olla Hempukka.
TIEDÄ! ÄLÄ LUULE!

TIEDÄ! ÄLÄ LUULE!

Kuule Malala, istun tässä keittiön pöydän ääressä. Otin lasillisen vettä. Otin sen suoraan kraanasta. Meille se on itsestään selvää, sellainen puhdas hanavesi siis. Katson kirjasi ”Minä olen Malala” kannen kuvaa. Olen myös lukenut sen. Lukutaitokin on meille itsestään selvää. Itsestäänselvyys, sen sijaan, ei ole meillekään luetun ymmärtäminen. Ihan tylsää, mutta pakko tunnustaa, että sana ”Pakistan”,...
KAKSI JALKAA

KAKSI JALKAA

  Istun tässä nyt hissukkana. Odottelen hämäränhyssyä. Otsassa on tatti ja tilanne vähän patti. Liikaa kahvia ja viiniä. Varmasti olisi maksa mennyt rikki, jos kaiken olisin juonut itse. Koska minä nyt kuitenkin olen enemmänkin avannut ja tarjoillut, kuin juonut,  niin tilanne kulminoitui ranteeseen. Rasitusvamma. Ranne ei myöskään ilosta viserrä kirjoittamisesta. Lepo. Lääkärin määräyksellä. Meinasin mennä...
AIKUISEN NAISEN DIGILUU-DIGILEISTÄ DIGIMAAILMAAN

AIKUISEN NAISEN DIGILUU-DIGILEISTÄ DIGIMAAILMAAN

  Jossain vaiheessa ne ilmestyivät siihen; kasa kaukosäätimiä.  Ne soluttautuivat ilman lupaani olohuoneeseen ja karkoittivat VHS-soittimen ja helpon elämän. Minua ei enää ymmärretty, kun pyysin äänittämään jonkun ohjelman.  Ohjelma piti tallentaa.  Jaahas.  Pitäkää kaukosäätimenne!  Marssin marttyyrinä omiin oloihini. Aloitin uuden suhteen. Varovasti, hatarin epävarmoin askelin. Mutta pikkuhiljaa läppärini ja minä löysimme yhteisymmärryksen. Se pystyi tarjoamaan...
70`s MUOTISHOW 2014

70`s MUOTISHOW 2014

  ”Äiti, kuka sen muodin aina keksii?” kysyi tyttäreni 20 vuotta sitten. En osannut vastata. En ollut koskaan edes miettinyt moista. Kun olin itse ollut lapsi,  olin vain kopioinut olemassa olevia tyylejä paperinukeille. Ja koska kaupan nuket oli painettu asentoihin, joihin on hankala piirtää vaatteita, tein oman paperinukkeni.   Tämän jämäkästi ja töpäkästi seisovan, suoraharteisen...