Olin palannut takaisin Silkkitien toiseen päähän, Xianiin.  Aikaa on kulunut kuukausia, mutta edellisen kerran muistot elävät yhä aisteissa. Voin tuntea jännityksen kipristyksen mahan pohjassa, kun ajattelen Huashan-vuoren maisemia. Haistan sen ympäröineen kepeän ilman ja silmieni eteen muodostuu vaivatta nuo, eräät kauneimmista koskaan näkemistäni, maisemista. Mieli vaatii lisää! Jotain ”same-same-but-different”. Googlettamalla löydän, 20-30 kilometrin päässä Xianista...