VAIN TOISENLAISTA ELÄMÄÄ

Sainpa jokin aika sitten Delhistä kivoja kuvia. Niissä  kuvissa, ystävämme John, joka on pienessä intialaisessa hyväntekeväisyysjärjestössä ”slummioppaana”, oli viemässä lapsia ajelulle.  Lapsien suut oli korviin asti hymyssä, eikä kuskikaan näyttänyt onnettomalta. Kommentoin ihastellen kotoa käsin kuvia. John oli iloinen ja kysyi jahka haluaisin itsekin ajelulle, kun taas tulen käymään. Vastasin huolettomasti, että todellakin haluan.

Niinpä. Viime viikolla tuli lupausten täytön hetki. John katsoi minua ja osoitti skootteria: ”Now?” Katsoin liikennettä. Sitä autojen, riksojen, muulien ja muiden sekamelskaa. Jepjep, prkle, ajattelin, nyökkäsin ja istuin kyytiin. ”Where is my helmet?” John hymyili: ”It`s okay mam.”  Vai niin.

Laksmi, toinen opasystävämme, halasi samanaikaisesti minua hyväksyvästi ja ei-hyväksyvästi. Sitten John vain käynnisti skootterin ja ajauduimme liikenteeseen kohti slummia. Päästin oman pääni vapaalle, koska joissain tilanteissa elämänhallinta on mahdotonta.

 

8

 

Olen ”vieraillut” tässä slummissa useamman kerran ja askelkuviot ovat alkaneet rutinoitua. Opastettu kävely maksaa noin 7,50 euroissa ja kestää  2-3 tuntia. Vähän kuin kävisi elokuvissa, paitsi että näytös on liveä ja käsikirjoitus ei kulje aina samalla tavalla. Kertyneet rahat käytetään slummissa toimivaan ”lastentarhaan”, kouluun ja naisille suunnattuihin ompelu- ja kauneudenhoito-opiskeluihin. Nuo kaikki muodot toki ovat sanoina isompia ja hienompia, kuin miltä paikan päällä näyttävät. Elämä se nyt vain on niin erilaista eri olosuhteissa.

 

6

Jokaisella vierailulla olen nähnyt uusia asioita. Jokaisella vierailulla olen ottanut lapsista kymmeniä kuvia. Siksi, että he sitä pyytävät. ”One pic one pic!” Sitten seuraa yleensä poseerausasento. Olisi helppoa leikkiä vain ottavansa kuvia, mutta kiinnijääminen on noloa. Poseerauksen jälkeen he ryntäävät kameran luokse ja haluavat nähdä itsensä. Aikuiset paikalliset taltioivat vastaavasti meidät uteliaina omille verkkokalvoilleen.

 

FullSizeRender(2)

Nämä miehet eivät kiinnitä turisteihin mitään huomiota. He ovat uppoutuneet korttipeliin pyykkinarujen katveessa.

 

12

 

Katseeni osuu tyttöön. Jos hän asuisi meidän kulmilla, hänen sylissään olisi nukke, mutta täällä se on sisko. Tai voi olla velikin, eikä kyseessä ole leikki.

 

FullSizeRender(9)

 

Slummin ulkopuolella koulua käyvät lapset palaavat iloisesti hälisten kotiin. Erilaisin ilmein, erilaisin taustoin, mutta yhdessä.

 

FullSizeRender_2

 

John kääntää hindiksi kysymyksiäni lapsille. Toiset vastaukset hämmästyttävät.  Ja minusta näkee sen.

 

FullSizeRender(6)

 

Yhdessä kujien kulmauksessa on sänky. Sängyn takana ovi. Ja sängyssä nukkuu joku. Niin. ”Where ever I lay my bed, that`s my home?”

 

14

 

Minusta on tullut kanta-asiakas tiettyyn kioskiin. Omistaja on nuori tyttö. Yrittäjä. Tuen tätä toimintaa ostamalla häneltä karkkeja tai sipsejä slummin lapsille. Sijoitus ei näy pörssiheilahduksena. Ohitamme kujilla myös lihakaupan. Ei ostoksia tällä kertaa.

 

FullSizeRender

 

Ohitamme eilen syntyneen vuohen. Ohitamme apinoita. Ohitamme ihmisiä.  Pysähdymme silloin tällöin ja oppaamme avaavat tarinoita ja me opimme asioita.

Tästä palapelistä ei koskaan tule valmista. En kuvittele, että tiedän ja ymmärrän kaiken. Haluan kunnioittaa paikallista elämää ja olen vain äärimmäisen onnellinen oppiessani vähän enemmän toisenlaisesta elämästä.

 

FullSizeRender(5)