Istumme koulun jumppasalissa.  Nyt ei ole tyttöjen liikkatunti. Ei sinisiä jumppapukuja, ei tamburiinin käskyjä laukka-askel-hyppyyn. Sali on lähtökuopissa omaan laukkaan musikaalin merkeissä.  Bändi on nurkassa, lämpöisen valaistuksen alla, valmiina ensisäveliin. Pimeys. Hiljaisuus. Yy, kaa, koo, nee ja lähtee. Tunnistan biisin; WE DON`T NEED NO EDUCATION! Tunneaalto puskee silmäkulmasta ulos. Liikutuskyynel on klassikko ja perintökalleus....