Kaikki on takuulla tietoisia, että raitis ilma tekee hyvää!

Ja ilma oli raitis. Kauneus istui koko kuvassa ja kuulaus leijui kaikkialla.
Ensimmäiset pudonneet lehdet valmistautuivat syysmarssiin.
Astelin tuttua reittiä. Niin tuttua, että voisin varmasti kävellä sen silmät kiinni.

Työnsin Walkmanin kuulokkeet syvemmälle korviin. Olin jumittanut kotona neljä tuntia kuunnellen ”Nauravaa kulkuria” ja päässä soi tauotta toistona;
”Kirjavat vaiheeni kertoa mä voisin
nauraen kuutamoon
hahaa, nauran kuutamoon
Ha-ha-hahaa-hahaha!”
Kirjavat vaiheeni kertoa mä voisin
nauraen kuutamoon
hahaa, nauran kuutamoon
Ha-ha-hahaa-hahaha!”

Mutta vaikka radio olisi soittanut Veikko Lavia, niin askelluksessa oli kulkurin nauru. Ja asenne. Ja jos olen ihan rehellinen, niin aina silloin tällöin nostin vähän käsiä tahdissa ylös. Aina pari kertaa. Niinkuin Elastinen eilen telkkarissa.

Hyvä boogie ja raitis ilma. Mun väliaikainen elämä! Woahwoah!

Kulman takana näin talon. Olen nähnyt sen ennenkin. Monta, monta kertaa. Se nyt vaan näytti erilaiselta. Jotenkin. Siis tota niinku sen savupiipussa oli sateenvarjo. Oli!
Kulkurin askel hidastui ja pysähtyi. Katsoin. Totta se on. Seisoin hetken töllöttämässä. Ajattelin, että Maija Poppanen on jumissa piipussa ja kohta se lentää sieltä pois. Ei lentänyt. Tai ehkä NYT on jo lentänyt.

Sateenvarjo piiputtaa.

Sateenvarjo piiputtaa.

Jatkoin matkaa. Walkman lauloi.
Joen rannassa tuoksui maakellarilta. Tai syyskostealta mullalta. Muistoarkusta
mielikuvaan tunki perunaa, hilloa ja säilöttyjä metsäsieniä.
Joen vesi oli rauhallinen. Odottavan oloinen.

Vaikkakin olin saanut Poppasen sateenvarjon pois mielestäni, niin yksinäinen ongenvapa rannalla kalassa, palautti sen nopeasti mieleen.
Hyräilin ”Nauravaa kulkuria”, tapailin Elastisen liikkeitä, mutta naurua en tavoittanut.

kuva 2(2)

Pyörin puoliympyrän puolihuolimattomasti metsästäen kalastajaa näkökenttään.
”Gone fishing!” Vale! Kalavale!
Toisaalta en ole uskonut Maija Poppasenkaan olevan totta.

Vedin keuhkot täyteen raitista ilmaa. Se tekee hyvää!
Sitten pudotin kulkurilta puolet tahdeista ja painelin pikakelausvauhdilla kotia päin.

ELÄMÄ ON PARASTA HUUMETTA! – varo sivuoireita!