Pidän kädessäni uutta kirjaa. Kahistelen sivuja ja päässäni soi ”Kappale kauneinta Suomea” ja ”Olen suomalainen”.  Vaihdan raitaa. Levysoittimen neula raapii ja muutan nopeutta edestakaisin. Zwiidiizwiiduuskriikskraak. Sitten saan rytmit kohdilleen. Vauhti kiihtyy ja suomalaisuus on meksikolaisen pikajunan kyydissä.  Sombrero ei pysy päässäni, mutta Suomineidon muodossa heilautan iloisesti helmoja.

Kirjaan on koottu suomalaisia menestystarinoita. Sen nimi on Aitoja. Ihania. Omanlaisia. Suora käännös englanniksi on Honest. Finnish. Magic.

Katson kirjailijaa lavalla. Hän on Blanca Juti.  Blanca on meksikolainen maahanmuuttaja. Ei ei ei. Hän on suomalainen.  Ei ei ei. Hän on sekä suomalainen että meksikolainen. Tai oli nyt miten oli, niin hän on riemastuttava persoona.  Hän ottaa tilaa ja antaa tilaa. Jos on joku, joka ei mahdu samaan aikaan  lavalle, niin se on pönötys.  Onnistun jättämään tästä kuvasta monta haastattelun eri tunnelmaa pois. Olen pahoillani. Olen myös aikalailla liikuttunut, sillä tässä hetkessä puhutaan auttamisesta. Ja onnistumisista.

kuva(5)

 

Suomineidollani on pulleat purjeet, kun selaan kirjan sivuja.  Nämä menestystarinat kulkevat läpi ikäluokkien ja lajista lajiin. Tunnen istuvani Eero Aarnion tuolissa pukeutuneena Paola Suhosen mekkoon ja Minna Parikan kenkiin, kun samalla ihailen taidetta ja päätän istuttaa puun. Näyttelen Angry Birdsiä, mietin improvisoivia työskentelytapoja ja olen suomalainen. Iloittelen mielessäni niin, että vehnänkeltaiset lettini huiskahtavat.

Selaan kirjan alkusanoja.  ”…Minua vetivät puoleensa ihmiset, jotka selvästi pitävät elämäänsä merkityksellisenä ja jotka uskovat- tietoisesti tai tiedostamattaan- voivansa muuttaa asioita….” En pääse pidemmälle vaan pyyhkäisen silmäkulmasta kuuman kyyneleen. Miten suuria sanoja! Plaraan kirjaa eteenpäin ja sivulla 148 liikutus sekoittuu nauruun. Nauran, vaikka en tiedä miksi.  Tai varmaan siksi, että nauran sillä sivulla Aku Varamäen kanssa.  Ihan oikeasti.  Päissämme kulkee Letkajenkka ja siinä jenkassa kulkee tuttuja ihmisiä.  Yksilöitä, pareja, tiimejä. Kaikkia niitä meille tärkeitä ihmisiä joiden kanssa me elämme ja jaamme suomalaisuutta.  Niitä, joita ilman ei olisi meidän juttuja syntynyt. Sinä, sinä ja sinä! Katso. Sinä kuulut tähän lukuun.  Liikuttuneisuus yrittää taas hiipiä nurkan takaa, mutta koska suomalaisuus on meille iso ja iloinen asia, niin katson kuvaa uudelleen.

kuva(4)

 

Minun Suomeni on kansainvälinen. Minun suomalaisuuteni on kansainvälinen.  Siihen sopii mainiosti mausteeksi ripaus meksikolaissyntyistä energiaa ja tunneälyä.  Ei meidän tarvitse unohtaa historiaamme. Ei metsiämme. Ei edes melankoliaa.  Mutta meidän on hyvä elää suomalaisuutta tässä päivässä.  Elää rohkeasti, etsiä ongelmiin luovia ratkaisuja, nähdä mahdollisuuksia mahdottomuuksissa ja erottaa poikkeuksellisuus tavallisuudessa. Niinkuin Blanca kirjoittaa alkupuheessaaan.

Menneisyydessä Suomineito olisi karkeloinut ja sanonut olevansa imponeerattu kirjasta.  Minä sanon, että ollaan kaikki Aitoja, Ihania, Omanlaisia itsejämme ja raikuloidaan Suomessa ja maailmalla a`la Honest Finnish Magic!

Saludos ja rakkaudella. Kiitos Blanca!

kuva(6)