Istun tässä nyt hissukkana. Odottelen hämäränhyssyä. Otsassa on tatti ja tilanne vähän patti.

Liikaa kahvia ja viiniä. Varmasti olisi maksa mennyt rikki, jos kaiken olisin juonut itse. Koska minä nyt kuitenkin olen enemmänkin avannut ja tarjoillut, kuin juonut,  niin tilanne kulminoitui ranteeseen. Rasitusvamma.

Ranne ei myöskään ilosta viserrä kirjoittamisesta. Lepo. Lääkärin määräyksellä.

Meinasin mennä vähän down. Sitten tajusin, että en ole ennenkään käsillä kävellyt. Ei aihetta ”Peltoniemen Hintriikan surumarssiin”.

Mulla on kaksi jalkaa ja mun elämämä.