Olohuoneen lamppu kiukutteli. Se poltti lamppuja loppuun, kuin uhmaikäinen päreitään kaupan karkkihyllyllä. Olimme kuitenkin huomattavasti hillitympiä kärsivällisyydessä lamppua kohtaan.  Vaihdettiin polttimoita kynttilämallista pulleean palloon ja hehkulampusta energiansäästölamppuihin. Led- valoja emme kokeilleet.  Viimein  suhteemme lamppuun tuli näivettyneelle loppukaarelle  ja se irrotettiin katosta ilman urkusäestystä.

Elimme hämäränhyssyä ja pimeitä aikoja.  Välillä katselin yksinäistä, semettistä piuhapesää katossa ja mietin, että josko siihen jotain keksittäisiin. Ei nimittäin millään välähtänyt millään, millainen lamppu siihen sopisi.  Jonain heikkona hetkenä avauduin asiasta kaverilleni, joka on selkeästi korkeammalla pellepeloton- sarjassa kuin minä.  ”Hmph…” hän mietti hetken ja sanoi: ” Sä et oikein ole ”Lokki” -tyyppiä valaisimena, mutta sen sijaan voisit kokeilla lintuhäkkiä.” Innostuin. Lintuhäkki! Siinä se on! Selasin nettikauppoja. Selasin myydään ja ostetaan sivustoja. Tuloksetta. Lopulta laitoin ilmoituksen työkaverien kanssa jaettavaan yhteisöön:” Välittömänä tarpeena lintuhäkki.” Siellä olikin yksi heti auttamassa: ”Täällä oli eilen juuri tarjolla kanin häkki!”  Minua nauratti. Ajattelin lähes puolitoistametristä kanihäkkiä roikkumassa olohuoneen katossa. Pikkuhiljaa intoni sitten laantui ja jumittui tahmeaan, tuloksettomaan etenemiseen. Vain idean itu jäi hautumaan munaksi pehmeään päähäni.

Paljon myöhemmin, olin matkoilla Intiassa, mutta en lamppuostoksilla. Yhtenä päivänä siellä havahduin maisemassa, erään talon puutarhassa oleviin lintuhäkkeihin. Pienien lintujen koteihin. ”Tsirp tsirp”, kuului häkkien asukkaiden nokasta. Kuuntelin ja toisaalta, haukankatseella, etsin olisiko tyhjää häkkiä missään.  Oli siellä. Se roikkua keikkui katonräystäässä sanoen: ”Olen odottanut sinua.” Nyin intialaista kaveriani hihasta: ”Haluan ostaa tuon tyhjän lintuhäkin.” Hän loi minuun piiiitkän, hiljaisen, paljonpuhuvan katseen. Samanlaisen olen nähnyt aiemminkin, kun olen ihastellut oven- tai ikkunanpieliä.  Tai mitä nyt milloinkin. Katse takuulla seurasi minua, kun pyydystin lintujen omistajaa. Koputin sattumanvaraisesti raollaan olevaa ovea. Omistaja haroi hiuksiaan, mutta hänen katseensa oli sallivampi. No tietenkin. Hän varmasti ajatteli, että olen länsimaalainen aito lintuihminen. Raha vaihtoi omistajaa luontevasti.  Sillälailla, kuin raha vaihtaa oikeiden, ostoksia tekevien, lintuihmisten kesken. Sitten omistaja heilautti häkin työmiehelle. Hänen tehtäväksi jäi hieman putsailla sitä.

 

IMG_2523

 

Työmies yllätti minut amerikanenglannilla. Siinä samalla, kun hän reippaasti rättilöi häkistä ruostetta, sulkia ja lintuinfluenssan , niin hän puhui smalltalkia. Ihan kuin olisimme olleet hampurilaisella Mc Donaldsissa. Työmies oli kotoisin Goasta. Olisin yht`äkkiä halunnut tietää kaiken. Olisin halunnut tietää amerikanenglannin taustan ja päätymisen Mumbaihin lintuhäkkihommiin. Mutta mies jo ojensi häkin käteeni, kaverini pyöritteli silmiään, enkä keksinyt tekosyytä jäädä kuulustelemaan taustatietoja. Häkki keikkui käsilaukun sijaisena käsivarrella kunnes saavuin majapaikkaani. Siellä olisin halunnut sovittaa ja varmistaa, että häkki mahtuu matkalaukkuun, mutta en kehdannut sanoa.  Tunsin oloni jo aivan tarpeeksi omituiseksi, länsimaiseksi linturouvaksi. Isäntäperheeni osoitti häkille paikan ikkunalaudalta. Siihen se sopi hyvin.

 

IMG_2579

 

Häkki matkusti viimein kanssani matkalaukussa, läpivalaisimesta toiseen , Mumbai Mirroriin käärittynä, Delhin kautta Helsinkiin. Kotona se ei saanut vastaanottona suuria ihastuksen fanfaareja. Kylmä suihku. Sen jälkeen monta kuumaa suihkua.  Sitten se nökötti takapihalla turhakkeena, muutama pieni höyhen vielä liitoksissa lepattaen, kunnes vihdoin löysin uudestaan oman uskoni sen arvokkuuteen.

Suomalainen, oma lapsityövoimani repi ja raastoi, tiukasti kiinni olevan, pohjan irti.  Sen jälkeen istuin hajareisin lintukotoni äärelle ja annoin oman panokseni hiekkapaperilla ja söpöllä pienellä pensselillä maalaten sille valkoisen puhtaan pinnan. Goasta kotoisin oleva työmies ja pikkulintu nyökkäsivät häkissä hyväksyvästi.

Nyt lamppu on kiinni katossa.  Se syttyy ja sammuu moitteettomasti katkaisijasta käskyttäen. Se on loistava.  Se on vähän liian pieni.  Kanihäkki olisi taas ollut liian suuri. Lampun henki on nyt onneksi oikea. Tämän lampun lampunhengellä on historia ja se  elää tarinaansa.

 

IMG_3133