Tempaisin vaatekaapista kassiin mekon, joka vietti siellä vuosipäivää. Se oli yhä koskematon. Olin teettänyt mekon Kiinassa.  En enää muista, miksi olin päätynyt ruskeaan väriin. Vai onko ruskea edes väri?  Vuosi sitten, minulla oli varmasti ollut selkeä visio. Olin valinnut kankaan ja mallin itsevarmasti ja hyvinkin tietoisena siitä mitä halusin. Aikuinen ihminen sentään tietää mitä haluaa. Myyjätär oli ottanut mitat, leikannut kankaan ja lähettänyt sen ommeltavaksi. Seuraavana aamuna, ennen kotiinlähtöäni, lähettipoika piipahti hotellin vastaanotossa tuomassa pakettini minulle.  Laitoin mekkopaketin laukkuun ja olin iloinen.

Iloa kesti siihen asti, kunnes sovitin teosta kotona.  Saumat olivat moitteettomat, mutta kainaloaukot olivat liian paljastavat. Aivan liian suuret. Jonkun toisen ihmisen kainaloaukot. Tai voi ne olla minunkin, mutta mitat otettuna Kiinassa villapusero päällä. Niissä kainaloaukoissa ei ikinä voisi muuta kuin seisoa tököttää kädet suorana vartalon jatkeena. Ei kädenojennuksia tai heilautuksia tervehdykseksi.

Osaan polkea ompelukonetta. Olen kokeillut itse, niin kaventamista, kuin lyhentämistä.  Jotenkin onnistun aina saamaan suoraan saumaan niemeä, notkelmaa, laaksoa ja kukkulaa.  Siksi tein nyt vain selkeän päätöksen, että tarvitsen ammattiauttajaa ja suuntasin Lönnrotinkadulle  sympaattiseen pieneen Komeroon.

IMG_7479

 

Olo oli kevyt ja huojentunut, kun sain siirtää vastuun vaatturille.  Odottelin vuoroani, kun vaatturi palveli asiakasta.  Miehellä oli kaksi puvun takkia, joita täytyi pienentää.  Oliko tämä jotain vihreää ajattelumallia? ”Eiiii”, asiakas nauroi. Itseasiassa, hän oli innostunut juoksemisesta ja siinä innossa oli tippunut kymmenen kiloa pois kropasta. Hän oli korjattanut aiemmin täällä jo seitsemän kokopukua. Ei siis varsinaisesti vihreää ajattelua, vaan normaalia käytännöllisyyttä. Ymmärsin.

 

IMG_7465

 

Laskin mekkoni tiskille.  Katseltiin ja käänneltiin sitä vaatturin kanssa. ”Voisko siitä tehdä jotain muuta?” kysyin.  Hän käänsi mekkoa pöydällä: ”No ehkä puolihameen.”  Mietin.  Ja tiesin, että joo ei. Ei minulla ole mitään ruskeaa puolihametta vastaan, mutta rehellisyyden nimissä ei liioin sille käyttöä.  Menin pukemaan mekon päälleni.  Astuin ulos sovitushuoneesta. ”Mutta toi valkoinen paitapuserohan raikasti sen kivasti!”

 

IMG_7457

Jaa. Niin. Tjaah. No joo. Miksikäs ei?  Missä on sanottu, että ruskea kotelomekko ei voisi olla ruskea liivihame?

Olin etukäteen katsellut Komeron huokeita hintoja, mutta en arvannut, että se olisi minulle näin edullista. Ja jos nyt en sitten tässäkään muodossa kotiudu mekkoon, niin voin palata Komeroon.  Siellä on myös mahdollisuus jättää laatuvaatteita myyntiin!

http://vaatturiliikekomero.fi/

https://www.facebook.com/pages/Vaatturiliike-Komero/411395652300902?fref=ts