Kuukausittainen arkisto tammikuu 2014
70`s MUOTISHOW 2014

70`s MUOTISHOW 2014

  ”Äiti, kuka sen muodin aina keksii?” kysyi tyttäreni 20 vuotta sitten. En osannut vastata. En ollut koskaan edes miettinyt moista. Kun olin itse ollut lapsi,  olin vain kopioinut olemassa olevia tyylejä paperinukeille. Ja koska kaupan nuket oli painettu asentoihin, joihin on hankala piirtää vaatteita, tein oman paperinukkeni.   Tämän jämäkästi ja töpäkästi seisovan, suoraharteisen...
ME IHANIA? - NO OLLAAN SITTEN!

ME IHANIA? – NO OLLAAN SITTEN!

  Onni on jättää ovi raolleen ja yllättyä.  ”When there is a will there is a way!” Ja niinpä blogivieras nro 2- Ami Niemelä- ei tietenkään jäänyt lähtötelineisiin, vaan hiipi ovesta kylään sähköpostin kautta. Minä hurraan luovuudelle ja tällaisille tutkimuksille! AMI NIEMELÄ: Kiitos kyläkutsusta! Nyt on kuitenkin niin, etten mitenkään pääse. Istun nimittäin lamaantuneena masu...
FINNS ARE WONDERFUL! - THEN THERE IS NO!

FINNS ARE WONDERFUL! – THEN THERE IS NO!

  Happiness is to leave the door open and be surprised. ”When there is a will there is a way!”  My friend was busy studying,  so she crept in through the email door! Ami Niemelä, visitor number 2 at the blog, made it her way with wonderful news! HURRAY! AMI NIEMELÄ: Hey there! Thanks for...
TÖÖLÖSTÄ ALPEILLE AJATUKSELLA

TÖÖLÖSTÄ ALPEILLE AJATUKSELLA

Savolainen ja stadilainen tapasivat Töölön Linkossa. Söivät pizzaa ja vadelma-halloumisalattia.  Ja puhuivat, puhuivat ja puhuivat. Illalla sain pölinän pöytäkirjan postiin kirjoitettuna. Saanen esitellä! Tänään tässä paalupaikalla on blogivieraani NRO 1.  Kollegakaveri Mari Leskinen! Hurraa hurraa hurraa! MARI LESKINEN: Silmistä sen ensin näkee. Ne täyttyvät ymmärryksen kipinästä. Se tajuu tän. ”Ninininiii” kaikuu ravintolassa ja kädet nousevat...
MITÄ YHTEISTÄ ON DOLLY PARTONILLA JA BLOGAAJILLA?

MITÄ YHTEISTÄ ON DOLLY PARTONILLA JA BLOGAAJILLA?

Ole oma itsesi. Ole oma itsesi. Ole oma itsesi. Hoin lausetta mielessäni niitatakseni sen tajunnan päällimmäiseen kerrokseen. Se on tärkeä lause. Kuorrutin sen hokemalla; Ole ihmisiksi. Ole ihmisiksi. Ole ihmisiksi. Ja minä olen sentään aikuinen oma itseni ja koitan olla ihmisiksi. Olen hokenut ja sisäistänyt lauseet jo aikoja sitten.  Mutta nyt tunsin itseni lettipäiseksi peruskoululaiseksi,...
LEIJA OY AB

LEIJA OY AB

  ”Olenko mä leija?” kysyin kaveriltani, kun olin kertonut hänelle työpäivästäni. ”Olet!” hän vastasi epäröimättä hetkeäkään. Lisäsi vielä: ”Leija Oy Ab.” En oikein tiennyt olinko tyytyväinen omaan brändiini.  Joskus aikoinaanhan leija tarkoitti sen lajin edustajaa,  joka pörräsi kaikissa kuumissa,  ja ei niinkään kuumissa, bileissä ja tilaisuuksissa, vain tullakseen nähdyksi.  Minä taas haluan mieluummin nähdä itse....
KOMEROSSA

KOMEROSSA

  Tempaisin vaatekaapista kassiin mekon, joka vietti siellä vuosipäivää. Se oli yhä koskematon. Olin teettänyt mekon Kiinassa.  En enää muista, miksi olin päätynyt ruskeaan väriin. Vai onko ruskea edes väri?  Vuosi sitten, minulla oli varmasti ollut selkeä visio. Olin valinnut kankaan ja mallin itsevarmasti ja hyvinkin tietoisena siitä mitä halusin. Aikuinen ihminen sentään tietää mitä haluaa....
LAMPUNHENKI

LAMPUNHENKI

  Olohuoneen lamppu kiukutteli. Se poltti lamppuja loppuun, kuin uhmaikäinen päreitään kaupan karkkihyllyllä. Olimme kuitenkin huomattavasti hillitympiä kärsivällisyydessä lamppua kohtaan.  Vaihdettiin polttimoita kynttilämallista pulleean palloon ja hehkulampusta energiansäästölamppuihin. Led- valoja emme kokeilleet.  Viimein  suhteemme lamppuun tuli näivettyneelle loppukaarelle  ja se irrotettiin katosta ilman urkusäestystä. Elimme hämäränhyssyä ja pimeitä aikoja.  Välillä katselin yksinäistä, semettistä piuhapesää katossa...