Tein niitä tyhmiä vatsaliikkeitä. Korvalappustereot pauhasivat päässä. Jostain etuviistosta tietoisuuteen tunkeutui ääniä. Siis what? Kolme miestä jutteli, naureskeli ja polki kuntopyörillä hikiselkäisinä. Töllötin häpeilemättä. Ihan kivat selät, mutta vielä paljon kivemmat energiat. Mietin, että meniskös ottamaan niistä someen kuvan? Kuvatekstissä lukisi:” Huomenta Suomi! Täällä tarjoillaan ilmaista hyvää tuulta!” Sitten näin peilistä itseni tukka flänässä, ja tajusin, että on vaan parasta tehdä tyhmiä vatsaliikkeitä. Pläts.

Kun olin lähdössä ulos, sisään astui tuttuni tukka pystyssä. Niin siinä sitten pystytukka ja flänäpää vaihtoivat aamuhalauksen ja muutamia lohdullisia lauseita harvoista käynneistä salilla. Lupasin laittaa hänelle rastin seinään jokaisesta käynnistä. Hän lupasi vastaavasti laittaa minulle sydämen kuvan.
Juteltiin. Naureskeltiin.

Silloin nuo kolme hikiselkäistä miestä havahtuivat. ” Morjens morjens!” he sanoivat tutulleni. ” Oot sit tullu tänne vaan halailemaan?” He kaikki nauroivat. Olivat tuttuja keskenään. Katsoin iloisia miehiä. Minäkin tunsin heidät! He olivat uutis- ja urheiluankkureita. Tv:stä tuttuja.

Hymyilin kaikille aurinkoisimman mahdollisen flänäpäähymyn, ja olin niin, niin tyytyväinen. Eniten siksi, että en ollut mennyt kysymään, voinko ottaa heistä kuvan.