Taksi pysähtyi kiinalaisen eläintarhan eteen.  Pilvet roikkuivat harmaina ja pullistelivat kosteutta yläpuolellamme. Etupuolella avautui sisäänkäynti  ja sisäänkäynnin toisella puolella olivat eläimet.  Ihan ensimmäisenä, vapaana ja ilman aitausta, oli tuo laajimmalle levinnyt , älykkäin ja runsaslukuisin laji kädellisten ihmisapinoiden joukosta, homo sapiens, ihminen.

 

IMG_4123

 

Saattaa olla, että tässä oli sittenkin kyseessä vain kiinalaisten naisten perinteisestä tavasta kokoontua jumpalle, musiikkisoittiminen kanssa, isolle tyhjälle aukiolle. He liikkuivat kauniisti. Jalat vaihtoivat paikkaa pehmeästi ja kädet säestivät liikkeitä kuin maalaten höyhenellä ilmaa.

Mutta meillä oli toisenlainen agenda. Meidän liikkeemme olivat kulmikkaita ja kopisevia. Kädet suihkivat määrätietoisesti eteen ja taakse kiiruhtaessamme eteenpäin. Me halusimme nähdä pandakarhuja. Noita suloisia otuksia, joista on tullut 1900-luvun puolenvälin jälkeen jonkinlaisia Kiinan kansallisia symboleja. Pandan kuvaa käytetään jopa kiinalaisissa kultakolikoissa ja 1970-luvulla ne olivat osa Kiinan diplomatiaa, toimiessaan kulttuurivaihdokkaina eläintarhoissa Kiinan ja länsimaiden välillä.

Seis. Pysähdyimme katsomaan eläintarhan karttaa.

 

IMG_4165

 

Wild ass. Hmph, kiinnostava nähtävyys takuulla. Ainakin jos sen vapaasti suomentaa, mutta hippo vie voiton. Onko se iloinen  meidät nähdessään? Vai mitä se viestittää?

 

IMG_4217

 

On helpompi ymmärtää oman lajitoverin viesti, kun hän katsoo meitä. Neljää aikuista pitkänokkaa kiinalaisessa eläintarhassa. Sellainen vetää suunpielet helposti hymyyn. Tai jopa hämmennykseen.

 

IMG_4202

 

Etenemme missiossamme. Taivaan harmaus ei huoleta. Mikään ei oikeastaan huoleta. Tähtäämme vain päämäärään.  Suloisiin pandakarhuihin. Isopandat on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi.  Arvioidaan, että niitä elää villinä vain noin 1600 otusta. Mielessäni käy kaverini kertomus pienestä tytöstä, jolla eli suru sydämessä. Pienen lapsen suuri suru sisällä. Kun hän oli sitten kerran saanut pitää pientä pandakarhun poikasta sylissään, rutistaa, keinutella ja mumistella sitä, hän kertoi vuosia myöhemmin kuinka merkittävä tuo hetki oli ollut.

Ohitamme lammen. ”Parempi pelikaani eläintarhassa, kuin turbiinissa. Sano.”  – Vanha suomalainen lentävien sananlasku.

 

IMG_4206

 

Sitten askeleemme kiihtyvät. Panda on bongattu. Ensimmäisenä meistä rientävän jalka nousee niin ripeästi, että vain kuluneet tossunpohjat vilahtavat. Ryysis! Ihmisiä ei paikalla ole kovin montaa, mutta kaikki haluavat aitiopaikan. Sen parhaan paikan. Pandakarhu ei ole moksiskaan. Se on keskittynyt syömään ja olemaan tietämätön omasta suloisesta itsestään.

Keskitymme tähän luonto-ohjelmaan.  Pilvet pidättelevät, hetkeämme kunnioittaen, sadetta. Me kunnioitamme karhudiplomaatin ruokahetkeä.  Se ON suloinen.