TURVALLISUUS – ykkösasia!


64935_542502605769382_1872215873_s

Niin, että mikä tämä on? No, se on passipussi. Tai turvapussi. Tai millä nimikkeellä kukin haluaa sitä kutsua.

Okei, se on ruma. Väri on kamala. Ja se on reissussa totaalisesti kulahtanut.
Mutta sillä on muistoarvo, ja onhan se vähän kuin matkamuistokirja.

Sain pussukan äidiltä, kun aloin lentää. Silloin siihen vielä kuului nauha jolla sen sai helposti mukaan kaulaan roikkumaan. No hello, en kai sitä voinut kaulassa käyttää. Se näkyi ihan törkeän selkeästi t-paidan alta. Olisin ollut kuin kävelevä mainoskyltti, että ”tässä kaulassa roikkuu maallista mammonaa”. Kiitos äiti kuitenkin kivasta ajatuksesta.

Sitten kerran maallinen mammonani varastettiin käsilaukkuineen päivineen Islas Bonitas Canarialla. ”Volare” soi täysillä ja kastanjetit täyttivät äänimaailman.  Heilautin käsilaukun häiritsemästä sillä lailla huolettomasti baarituolin selkäpuolelle roikkumaan. Hirvittävä hässäkkähän siitä sitten syntyi, kun laukkua myöhemmin etsittiin. Sitten tuli katumus.

En kertonut äidille, mutta leikkasin turvapussukasta kaulanauhan, ostin hakaneuloja, ja siitä tuli vakituinen läheinen matkakumppanini.
Se on hikoillut ja palellut etutaskussa, takataskussa, takinvuoressa ja ties missä milloinkin, ja mihin milloinkin olen sen hakaneuloittanut.

Mutta rähjääntyihän se reissuissa.
Heitin sen roskikseen.
Hain sen pois roskiksesta. Haikeus, tunteellisuus, pihtaripirkkomaisuus ja antiikkiarvot nousivat pintaan.
Samaistuin siihen.
Otin neulaa ja lankaa, ja paikkasin pahimmat vauriot.

Ei siitä kaunista tullut, mutta ihan hyvä. Ihan hyvä minulle.
Jotenkin tuntuu, että se  taas hymyilee tuossa matkalaukun päällä uteliaana, innokkaana ja lähtövalmiina.

Turvallista matkaa itse kullekin!