Teimme isojen tyttöjen matkan Prahaan. Yksi  kaveriporukasta on muuttanut sinne, ja niinpä me muut saimme kutsun yökylään. Parempaa syytä – tai tekosyytä – ei voi olla.

Lähtö Helsingistä oli meluisa ja kuplivan rönsykäs. Tiedättehän sellaisen kolmen aikuisen naisen jälleennäkemisen, missä kaikki puhuvat yhteen ääneen, kukaan ei kuuntele, ja hajuvesien tuoksut sekoittuvat toisiinsa. Kun saavuimme Prahaan, siihen roiskahti vielä ripaus uutta parfyymia ja neljäs äänilaji.

On auvoisen rentouttavaa ja erilaista saapua uuteen kaupunkiin, kun on oma opas ja valmiiksi suunnitellut askelkuviot.  Sitä vaan istahtaa autoon tai kävelee perässä ja ahmii uusia maisemia, tuoksuja, makuja ja kokemuksia.

Aloitimme maailman toiseksi rumimmaksi rakennukseksi valitusta tv-tornista.

 

IMG_3963

 

Ja olihan se ruma. Karski ja maskuliininen. Kuitenkin se kantaa selkä suorana, omalla aidolla tavallaan tuon rumuuskilpailun tittelin ja tarjoilee miehekkään avoimin käsin ylhäältä kaupungin punaiset katot ja vehreät puistot.

 

IMG_3967

 

Kopistelimme katuja eteenpäin. Sade seurasi meitä. Ensin ripottaen välipalalihasopalle, ja sen jälkeen yltyvä sade pakotti meidät paikalliseen kahvilaan.  Kahvi loppui ennen sadetta, mutta se ei ollut ongelma. Mikäs siinä oli ollessa. Tyhjässä kahvilassa omassa seurassa. Tilasimme kuohuviiniä ja pulputimme.  Pulputus olisi jatkunut, mutta aurinko vinkkasi pilvien lomasta, että Vltava- joen tämä puoli oli tänään katsastettava.

 

IMG_3978

 

Sitä katsottavaa on paljon. Turisteja on yhtä paljon.  On niin paljon kauniita rakennuksia. Koristeita. Ovia. Ja paljon vihreää painavaa rautaa. Sellaista tummunutta, joka tuo kuulolle alasimeen osuvan lekan äänen. Tuliräiskeet osuvat verkkokalvolle ja mies joka takoo on kuumissaan.

 

IMG_3984

 

Kuljemme ihmisvirrassa. On paljon pienempiä aasialaisia ja tosi paljon isompia paikallisia. Yht`äkkiä tuntuu kuin kaikki miehet voisivat olla jääkiekkoilijoita. Kypärät on otettu pois päästä,  ja sitten sitä on vain huoletta lähdetty kaupunkikuvaan ilman isompia föönauksia tai geeli-  vahasessioita. Naiset ovat vastaavasti perinteisen naisekkaita.  Katukuvan meininki on piirteiltään aitoa ja kursailematonta.  Ahmimalla näitä nähtävyyksiä, nälkä ei kuitenkaan pysy poissa.

Ravintola on täynnä. Siellä kuuluu iloinen puheremakka. Meillä ei ole pöytävarausta. Seisomme kuin neljä spanielia nälkäiset silmät pettymyksessä alasluotuina. Onneksemme tarjoilijassa asuu helläsydäminen ritari. Huishais, hän järjestää meille pöydän. Me hymyilemme kuin pikkulapset joulupukille.

 

IMG_3994

 

Ja siinä sitä sitten istutaan paikallisessa paikallisten herkkujen äärellä. Herkempi, kasvisyöjäpuoleni, haukkoo hetken henkeään, mutta vaikenee makujen äärellä.

Paluussa takaisin asunnolle, ei takuulla kuulunut enää korkojen kopsetta. Me laahustimme. L a a h u s t i m m e.  Puheen desibelitaso oli laskenut virastokieliäänitaajuudelle. Jalat ja maha painoivat. Ihan sikana.  Sängyssä sitten vielä pienet iltakikatukset ja kaikki vaipuivat sikeään uneen.

Aamulla olimme eurooppalaisen valmiita uusiin koitoksiin. Vedimme huolettomasti takit pyjaman päälle  ja haimme kulman takaa leipomosta tuoreet aamiaisleivät.  Ilman kopsetta, lenkkitossuissa, euroolaisittain.

Kun marmeladit oli pyyhkäisty suunpielistä, suuntasimme metrolla Vlatavan toiselle puolelle.

 

IMG_4005

 

Mukulakivikatuja, joissa korot kopsottavat eri äänellä. Pieniä kauppoja ja ulkolihavartaita. Toisenlaista tunnelmaa.

 

IMG_4019

 

Me nautimme Prahan anteliaasta olemuksesta. Me nautimme sen rouheikkuudesta ja luonteen särmästä.  Me nautimme ystävyydestä ja jaetuista asioista.  Aikaa olisimme tarvinneet enemmän. Tai toisaalta, on ehkä hyvä syy tulla toistekin, kun jäi vielä niin paljon näkemättä.  Istuessamme bussissa matkalla takaisin lentokentälle, katselin valokuviani.  Katselin vauvakuvaa. Nauratti. Juuri tuollaiseksi tunsin meidät. Lapsellisen uteliaiksi, kikattaviksi kavereiksi, jotka olivat kävelleet jalkansa  puhki  ja hädin tuskin jaksaisivat kontata kotiin.

 

IMG_4021