Olen kasvanut pari senttiä viikossa. Tai siltä ainakin tuntuu, koska täytin  tietyn tyhjiön itsestäni nielaisemalla Supercellin kokonaisuutena.

Ei se haittaa, että tutustuin yhtiöön vasta syyskuun alussa. Sitä ennen olin kyllä kuullut teinipoikamme mainitsevan nimen jossain yhteydessä, mutta välillä hänen puheensa vilisee sanoja joiden merkityksestä en aina ole ihan varma. Siispä nyökyttelen vain sujuvasti mukana. Sitten kuulin nimen ”Supercell” jutellessani asiakkaan kanssa.  Tuo suorakatseinen, kohtelias, Elovenan näköinen, Aalto- yliopistolainen, joka oli matkalla San Fransicoon kertoi silloin, että Supercell ja Rovio tukevat, ja kannustavat opiskelijoita isolla asenteella.  Tein henkistä aaltoliikettä,  ja kotiin tultuani, annoin opiskelijan hyvän sanan kiertää kyseisille firmoille Twitterissä.

Viime viikolla nimi siis oli jo tuttu, kun yhtiön myyntiasioista uutisoitiin. Vedin henkistä kättä lippaan. Mutta sunnuntaina sitten oikein repesin Helsingin Sanomien jutun äärellä. Maamme laulu soi päässä, ja kyyneleet pyrkivät  putoilemaan sanojen päälle.  Artikkeli  oli hienosti kirjoitettu hienoista asioista. Kertasin muutamia lauseita ja mieli huusi: ”JOO KYLLÄ JOO KYLLÄ JOO JOO!”

Viestittelin aamuporusta kaverilleni, jonka tajunnan laadusta ja lähtönopeudesta  ei ole epäilystäkään.  Vastaus tuli heti: ”Ei voi mitään. Itku tuli täälläkin.” Ja lähtökohtaisesti, totuuden nimissä, me emme ole varsinaisia itkijänaisia. Sen sijaan olemme jakaneet yhdessä, niin asenteen kuin intohimon tekemisen meiningeissä omissa pikkujutuissamme.  Se on hieno tunne.  Ja nyt tuntui niin huikealta lukea siitä tällaisessa skaalassa. Hurrasimme Supercellille koko suomalaisien sydämiemme suuruudella.

Twitterissä  yritysstrategi Ville Tolvanen sanoi: ”Supercellistä pitäisi tehdä yleissana, joka kuvaa intohimon, asenteen ja yrittämisen liittoa.”    Vastasin:” Joo. Tehdään.” 

En ehtinyt lisätä, että tehdään kaikkea ihan supercellinä, sillä aloin kirjoittaa ihan supercellinä, vouhottaa kaverini kansssa ihan supercellinä ja  maalasin mielessäni suomalaisen supercellimäisen elämisen muodon.  Se näytti erittäin hyvältä!