Joskus, jos on ollut matala mieli, niin olen hätistellyt ja häiriköinyt sitä elokuvalla. Romanttisella komedialla tai musikaalilla.

Musikaali on yksikkömuoto, ja se on Sound of Music.  Tuo lämpöisenlempeä haikeudenkarkoittaja.
Tottakai lapsetkin joutuivat katsomaan sen, kun olivat pieniä. Vähän isompanakin onnistuin kerran saamaan heidät olohuoneen lattialle siskonpetiin elokuvailtaan. No okei, he olivat kipeinä ja kuume aika korkea…

Kun kurkistin keittiön ovesta:” Kukkuu!” En esittänyt käkikelloa, vaan se oli kohtaus musikaalista. Tai, kun seisoin portaissa vilkuttamassa kouluunlähtijälle : ”So long, farewell, auf Wiedersehen, adieu”, ei ollut epäilystäkään mistä oli kysymys.

Ajan kuluessa aihe kehittyi vitsiksi. Siis muulle perheelle.

Muutama vuosi lisää ja oltiin jo siinä pisteessä, että sain suostuteltua lomamatkan suunnaksi Salzburgin!

Lensimme Muncheniin jossa rautatieasema on lentoasemalla, joten siitä oli helppoa junailla Itävallan puolelle aina kohteeseen asti.

 

salzburg 009

 

Salzburg  näytti sievältä. Vähän nukkekotimaiselta. Hotelli näytti vanhanaikaisen viihtyisältä. Huone sen sijaan näytti käkikellon sisuksilta. Se oli kaksikerroksinen käkikello. Alakerta ja yläkerta. Hotellin julkisissa tiloissa, pöydät ja tuolit seisoivat kapeilla, siroilla jaloilla, nilkat ulospäin suunnattuina, mutta huoneessa niiden jalat olivat tanakoita, pölkkymäisiä, eikä nilkat erottuneet sääristä. Sellaista ei nyt voinut jäädä voivottelemaan, sillä hotellin oli tarkoitus toimia vain yösijana.

Kaupungin pienuus oli etu siihen, että pystyi näkemään paljon omin jaloin. Ja kun halusimme nähdä vähän kauemmas, vuokrasimme polkupyörät. Kohteena vuorennyppylä. Ajelimme hissukseen sunnuntaipyöräilijöiden tapaan. Ajelimme hissukseen muutamia kilometrejä harhaan. Ostimme tienvarresta mustikoita ja niiden voimalla löysimme vuoren juurelle köysirata-asemalle.

salzburg 114

Ylhäällä oli kaunista. Kaunista, vaikka katsoi mihin suuntaan. Olisin halunnut jodlata. Toisaalta heittäytyä romanttiseen sooloon ja laulaa kaihoisasti; I go to the hills when my heart is lonelyyyyyyy. Sen sijaan köysiratahissi palautti meidät takaisin maan pinnalle ja pyöräilimme solisevan turkoosinvihreän joen vartta takaisin käkikelloomme.

Aamulla kirkonkellot kumistelivat herätyksen. Huoneessa oli pikkuruinen ikkuna, josta näen kellotornin kärjen. Se ei ollut Sound of Musicin luostari, mutta säesti hyvin aamutoimia, kun lähdimme musikaalin mukaiselle järjestetylle turistiretkelle. Niitä oli tarjolla jos jonkin pituista. Syventävää ja kepeämpää versiota. Otimme keskikokoisen. Sellaisen puolikkaan, joka ei ylittäisi kenenkään sietokykyä.

Opas oli pukeutunut teemaan. Kaikinpuolin hänestä huokui välittömyys ja rakkaus aiheeseen. Voi olla, että se oli toiselta nimeltään ammattitaito. Häneen puheensa kulki tunnelmasta toiseen kuin mukaillen bussin liikettä ylös-alas-mutkitellen maisemissa.

Pysähdys. Ulos. Kamerat käy.

salzburg 030

 

Näen mielessäni kapteenin seitsemän lasta veneessä Marian kanssa järvellä. Kuulen iloiset kiljunnan äänet. Se hetki, ennen kuin vene kaatuu ja he molskahtavat järveen verhoista ommelluissa kirjavissa leikkipuvuissaan. Käkikellossa oli ikkunan peittona vain kapea kappa. Siitä olisi saanut harsittua korkeintaan pienet uimahousut. Katson seuralaisiani. Ehkä on parempi, että en ole ommellut heille mitään. Siirrymme eteenpäin.

 

.salzburg 027

Olemme ihastus-ensirakkaus-osastolla. Katson miestäni, joka näyttää enemmän kuin musikaalin muistoja, seuraavan muita turisteja. Minä yritän keskittyä kohtaukseen, mutta laulun sanat muuttavat muotoaan; I am fifty going on sixty, I know that I am naive…

Palaamme illansuussa takaisin kaupunkiin. Kaikki on ennallaan. Olemme vain kokemusta rikkaampia. Käkikellossa ei vietetä tanssiaisiltaa, enkä minä oppinut soittamaan kitaraa. Laitan papiljotit päähän. Maria ei tainnut käyttää papiljotteja?

Nautimme lopun loman Salzburgin vieraanvaraisuudesta musikaaliteeman ulkopuolella. Kiitämme kaupunkia kokemuksista ja jätämme sen auringon paisteeseen. Auf Wiedersehen. Goodbye. I have confidence in sunshine. I have confidence in me.

salzburg 089