Viimeisimmät kirjoitukset
MIELITEOSTA TOTEUTUKSEEN!

MIELITEOSTA TOTEUTUKSEEN!

Mieliteko. Sellainen minulla oli. Pikkuhiljaa ja vaivihkaa se kasvoi haaveeksi. Pidin sitä käsiraudoissa ja kurissa, jotta siitä ei tulisi pakkomielle. Kun katselin somessa kaverin kuvia Intian Jaipurista, huokaisin: ”Jonain päivänä minäkin…” ja työnsin maharadzat, blue potteryt ja ornamentit punasävyisen makuuhuoneen maton alle. Pian kävin kuitenkin kuittaamassa toisessa Intia-aiheisessa Facebook-keskustelussa: ”Mun haave on käydä Jaipurissa!” Eikä...
YLPEYS JA LUULOT!

YLPEYS JA LUULOT!

  Olin mykertyneenä peiton alla ja luin kirjaa. Käteni olivat nihkeät, sillä kirjoitetut lauseet sisälsivät uhkaa ja jännitystä. Kynttilä lepatti rauhattomasti pöydällä ja iltapäivän suomalainen joulukuu heittäytyi hämärästä pimeään. Kissa makoili vieressäni tajuamatta, että sisäistämäni kirjaimet loivat uhkakuvia ympärillemme. Yht’äkkiä ulko-ovelta kuului rapinaa. Vai oliko se koputus? Nostin silmäni pois tekstistä yläviistoon ja kuuntelin. Ai...
ETSI VIISI VIRHETTÄ!

ETSI VIISI VIRHETTÄ!

  Jaahas jaahas, tuumailin tummenevassa illassa ja teputtelin kaverini kintereillä. Olin sanonut hänelle, että olisi kiva käydä paikoissa jotka ovat hänelle Delhissä tärkeitä. Olimme nyt tulossa puistosta, jossa oli keskiluokkaisia perheitä viettämässä vapaa-aikaa. Ja hei! Olin nähnyt elämäni ensimmäisen leijataistelun. Leijojen langat olivat kiristyneet ja leijat syöksähtelivät ilmassa kunnes yht` äkkiä , phfiuuu, toinen leijaili...

ISOJEN TYTTÖJEN ASIOITA

Tämä kirjoitus ei sisällä kuvia. Kirjoitin alla olevat sanat eilen Facebook-statukseksi ja yllätyksekseni huomasin, että se loi lukijoiden silmiin omat mielikuvat. Kuviksi muodostuivat ihmisten omat tunteet, muistot ja tarinat. Kaikki erilaisia, samanlaisia, liikuttavia ja yhtä tärkeitä. Se juttu meni näin:   ”Katsoin, kuinka hän käveli ja näytti niin pieneltä. Nostin molemmat käteni hurjaan huiskutukseen. Hän...
HYVÄSSÄ HAPESSA!

HYVÄSSÄ HAPESSA!

Olin palannut takaisin Silkkitien toiseen päähän, Xianiin.  Aikaa on kulunut kuukausia, mutta edellisen kerran muistot elävät yhä aisteissa. Voin tuntea jännityksen kipristyksen mahan pohjassa, kun ajattelen Huashan-vuoren maisemia. Haistan sen ympäröineen kepeän ilman ja silmieni eteen muodostuu vaivatta nuo, eräät kauneimmista koskaan näkemistäni, maisemista. Mieli vaatii lisää! Jotain ”same-same-but-different”. Googlettamalla löydän, 20-30 kilometrin päässä Xianista...
MATTOKAUPPA

MATTOKAUPPA

En ole koskaan käynyt mattokaupassa! En sellaisessa oikeassa mattokaupassa. Ehkä en siksi, koska en ole mikään mattoihminen tai siksi, että olen ajatellut tulevani siellä väistämättä huijatuksi. Ohjauduin kuitenkin Googlen kautta mattokauppasivuille Intiaan. Hmph… Soitin äidilleni ja kysyin, minkä kokoinen hänen mattonsa on, montako solmua siinä on, ihan silkkiäkö on, ja mitä se maksoi Suomessa? Äiti...
VAIN TOISENLAISTA ELÄMÄÄ

VAIN TOISENLAISTA ELÄMÄÄ

  VAIN TOISENLAISTA ELÄMÄÄ Sainpa jokin aika sitten Delhistä kivoja kuvia. Niissä  kuvissa, ystävämme John, joka on pienessä intialaisessa hyväntekeväisyysjärjestössä ”slummioppaana”, oli viemässä lapsia ajelulle.  Lapsien suut oli korviin asti hymyssä, eikä kuskikaan näyttänyt onnettomalta. Kommentoin ihastellen kotoa käsin kuvia. John oli iloinen ja kysyi jahka haluaisin itsekin ajelulle, kun taas tulen käymään. Vastasin huolettomasti,...
EI BROADWAY VAAN KOULU!

EI BROADWAY VAAN KOULU!

  Istumme koulun jumppasalissa.  Nyt ei ole tyttöjen liikkatunti. Ei sinisiä jumppapukuja, ei tamburiinin käskyjä laukka-askel-hyppyyn. Sali on lähtökuopissa omaan laukkaan musikaalin merkeissä.  Bändi on nurkassa, lämpöisen valaistuksen alla, valmiina ensisäveliin. Pimeys. Hiljaisuus. Yy, kaa, koo, nee ja lähtee. Tunnistan biisin; WE DON`T NEED NO EDUCATION! Tunneaalto puskee silmäkulmasta ulos. Liikutuskyynel on klassikko ja perintökalleus....
ÄLÄ ODOTA ETTÄ VUORI TULEE LUOKSESI - MENE!

ÄLÄ ODOTA ETTÄ VUORI TULEE LUOKSESI – MENE!

Minulla ei ole itsetuhoisia ajatuksia. En liioin hyppele benji-hyppyjä tai seisoskele Harlemin kadunkulmissa kamera kaulassa. En ainakaan yöaikaan. Mutta, kun olin lähdössä Kiinaan, Xianiin, silkkitien päätepysäkille, ajauduin Googlen kautta Hua Shanin vuorille.  Katselin varovasti kuvia ja luin artikkeleita. Pientä huimausta tunnepuolen aivolohkossa ja kaivoinkin faktoja torpedoimaan tunnehyökyjä. Erottelin sanat ”climbing” ja ”hiking”. Kiipeilykohteena Hua Shania...
RAUHANKYLVÄJÄT

RAUHANKYLVÄJÄT

  On päiviä ja päiviä. Ja päiväkotipäiviä. Ja minä olin saanut kutsun Tapiolan päiväkotiin, missä tänään istutettiin rauhanpuu. Kun me aikuiset puhumme puista ja rauhasta, niin saamme asian kuulostamaan valtavan monimutkaiselta. Hervottoman hankalalta. Jopa mahdottomalta. Lapset keskittyvät paremmin itse asiaan.  Jos heiltä esimerkiksi kysyy: ”Haluatteko, että kaikkialla maailmassa on rauha ?”  Vastaus on yksitavuinen ja...
SIVUOIREITA?

SIVUOIREITA?

Kaikki on takuulla tietoisia, että raitis ilma tekee hyvää! Ja ilma oli raitis. Kauneus istui koko kuvassa ja kuulaus leijui kaikkialla. Ensimmäiset pudonneet lehdet valmistautuivat syysmarssiin. Astelin tuttua reittiä. Niin tuttua, että voisin varmasti kävellä sen silmät kiinni. Työnsin Walkmanin kuulokkeet syvemmälle korviin. Olin jumittanut kotona neljä tuntia kuunnellen ”Nauravaa kulkuria” ja päässä soi tauotta...
AITOA JA IHANAA - JIHAA!

AITOA JA IHANAA – JIHAA!

  Pidän kädessäni uutta kirjaa. Kahistelen sivuja ja päässäni soi ”Kappale kauneinta Suomea” ja ”Olen suomalainen”.  Vaihdan raitaa. Levysoittimen neula raapii ja muutan nopeutta edestakaisin. Zwiidiizwiiduuskriikskraak. Sitten saan rytmit kohdilleen. Vauhti kiihtyy ja suomalaisuus on meksikolaisen pikajunan kyydissä.  Sombrero ei pysy päässäni, mutta Suomineidon muodossa heilautan iloisesti helmoja. Kirjaan on koottu suomalaisia menestystarinoita. Sen nimi...